KKO:1995:66
- Asiasanat
- Todistelu
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R93/803
- Taltio
- 1298
- Esittelypäivä
Ään.
Vastaajan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitettu lähiomainen oli kieltäytynyt todistamasta oikeudenkäynnissä. Todistajana oli kuultu lähiomaista esitutkinnassa puhutellutta poliisia, joka oli kertonut, mitä lähiomainen oli alustavassa puhuttelussa kertonut syytteessä tarkoitetusta teosta. Todistajankertomukseen ei voitu nojautua näyttönä jutussa.
(Vahv. jaosto)
OK 17 luku 20 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Pyhäjärven kihlakunnanoikeuden päätös 3.3.1993
Kihlakunnanoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli Pyhäjärvellä 28.9.1992
1.1 kuljettanut henkilöautoa yleisellä tiellä nautittuaan alkoholia siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 2.42 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. Ajo oli tapahtunut siten, että A oli kuljettajan vieressä istuessaan tarttunut ajoneuvon ohjauspyörään ja vääntänyt ratista siten, että kuljettaja oli menettänyt ajoneuvon hallinnan.
1.2 laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi tarttumalla edellä kerrotuin tavoin ajoneuvon ohjauspyörään seurauksin, että ajoneuvon kuljettaja oli menettänyt ajoneuvon hallinnan, jolloin ajoneuvo oli jarrutuksen jälkeen päätynyt tien oheen. Mainittu henkilöauto oli ollut A:n omistama.
A oli kiistänyt missään vaiheessa tarttuneensa auton hallintalaitteisiin ja kuljettaneensa autoa. Esitutkinnassa antamassaan kertomuksessa A:n poika B oli kertonut, että A oli tarttunut auton ohjauspyörään. Tästä oli ollut seurauksena, että kuljettajana toiminut B oli menettänyt auton hallinnan ja ajoneuvo oli jarrutuksen jälkeen päätynyt tien oheen. B:n kieltäydyttyä oikeuden istunnossa 27.1.1993 todistamasta lähisukulaisuuden takia kihlakunnanoikeus oli kuullut todistajana esitutkinnassa B:tä alustavasti puhutellutta konstaapeli C:tä, jonka todistajankertomuksen perusteella kihlakunnanoikeus oli katsonut A:n syyllistyneen hänen syykseen luettuihin rikoksiin.
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus rikoslain 23 luvun 2 §:n ja tieliikennelain 3 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla tuomitsi A:n kohdassa 1.1 törkeästä rattijuopumuksesta ja kohdassa 1.2 liikenteen vaarantamisesta 75 päivän yhteiseen vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 2.3.1995 päättyvin koetusajoin. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n 40:een päiväsakkoon.
Vaasan hovioikeuden päätös 28.9.1993
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. Ratkaisun lisäperusteluna hovioikeus lausui katsovansa kihlakunnanoikeuden tavoin todistaja C:n kertomuksella siitä, mitä B oli C:lle kysymyksessä olevien rikosten tapahtumisen jälkeen kertonut, selvitetyksi, että A oli ollessaan matkustajana B:n kuljettamassa henkilöautossa tarttunut sen ohjauspyörään ja vääntänyt siitä siten, että B oli menettänyt auton hallinnan.
Asiakirjoista ilmeni, että A oli tavattu poliisin toimesta kotoaan kello 14.50. Rikosten tapahtuma-ajaksi oli arvioitu noin kello 13.45. A oli kertonut nauttineensa tapahtuman jälkeen noin puoli pulloa vodkaa.
Esitutkinnassa A oli kertonut olleensa melkoisesti humalassa noustessaan poikansa kuljettamaan autoon. Hän oli edelleen esitutkinnassa kertonut, että hänellä oli saattanut olla mukanaan puoli pulloa vodkaa. A:lla ei ollut ollut poliisin ottaessa hänet kiinni hallussaan alkoholijuomia. Todistaja C oli kertonut nähneensä A:n pari tuntia ennen rikosten tapahtuma-aikaa vahvasti juopuneena Pyhäsalmen keskustassa.
Hovioikeus katsoi, ettei A:n väitettä jälkinauttimisesta ollut pidettävä uskottavana.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte hylätään. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.4.1995
Perustelut
B on oikeudenkäynnissä kieltäytynyt todistamasta, mihin hänellä on ollut oikeus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla. Vanhemman konstaapelin C:n kuuleminen siitä, mitä B oli kertonut alustavassa puhuttelussa, on merkinnyt tosiasiallisesti edellä mainitussa lainkohdassa säädetyn lähisukulaisuuden suojan murtamista.
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdan ja Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdan mukaan syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan. B:n kieltäydyttyä todistamasta asiassa A:lla ei ole ollut mahdollisuutta esittää kysymyksiä suoraan B:lle. Langettavan tuomion perustaminen C:n kertomukseen johtaisi niin ollen ristiriitaan myös edellä mainittujen syytetyn vähimmäisoikeuksia koskevien sopimusmääräysten kanssa.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt sallia C:n kuulemista todistajana edellä mainituista seikoista eikä kihlakunnanoikeus olisi saanut nojautua C:n kertomukseen näyttönä A:n syyllisyydestä.
Syytteen tueksi ei ole esitetty muuta näyttöä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan. Syyte törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta hylätään ja A vapautetaan tuomituista rangaistus- ja ajokieltoseuraamuksista sekä korvausvelvollisuudesta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Hidén: Kihlakunnanoikeus on kuullut syyttäjän nimeämänä todistajana asiassa esitutkinnan suorittanutta vanhempaa konstaapelia C:tä, jonka kertoman mukaan B oli alustavassa puhuttelussa ilmoittanut isänsä A:n menetelleen syytteessä kerrotuin tavoin. Kihlakunnanoikeudessa B on kieltäytynyt todistamasta isäänsä vastaan, mihin hänellä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla on ollut oikeus. Kihlakunnanoikeus ja hovioikeus ovat C:n todistajankertomuksen perusteella katsoneet selvitetyksi, että A oli syyllistynyt syytteessä mainittuihin tekoihin.
B:n asema esitutkinnassa on ollut alustavan puhuttelun vaiheessa epäselvä erityisesti siihen nähden, että hän oli kuljettanut tieltä suistunutta autoa. On ilmeistä, että hänen asemansa tutkinnassa ja oikeutensa kieltäytyä todistamasta on voitu esitutkintalain 9 ja 22 §:n mukaisesti ilmoittaa vasta kuulusteluun ryhdyttäessä. B ei siten vielä alustavassa puhuttelussa ole voinut asianmukaisesti harkita kieltäytymisoikeuteen vetoamista. Sen vuoksi jätän merkitystä vaille sen, mitä on esitetty B:n lausumista alustavassa puhuttelussa.
Kihlakunnanoikeuden päätöksessä on viitattu myös B:n esitutkinnassa antamaan kertomukseen, minkä hovioikeus on hyväksynyt pysyttäessään kihlakunnanoikeuden ratkaisun lisäperusteluin. Esitutkintapöytäkirjaan kirjattu B:n todistajanlausunto on annettu poliisikuulustelussa, jossa hänelle oli ilmoitettu hänen oikeudestaan syylliseksi epäillyn lähisukulaisena kieltäytyä todistamasta. Vapaan todistusteorian vallitessa ei ole esteitä todistajan kuulemiselle asianmukaisesti suoritetun esitutkinnan tapahtumista. B:n kuulustelijana ei tuolloin ole kuitenkaan ollut C, vaan eräs toinen poliisimies, jota ei ole kuultu todistajana jutussa. C ei ole voinut kertoa poliisikuulustelusta, jossa hän ei ole ollut läsnä myöskään todistajana.
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen eli niin sanotun KP-sopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdan mukaan syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka todistavat häntä vastaan. B:n käytettyä kihlakunnanoikeudessa oikeuttaan kieltäytyä todistamasta A:lla ei ole ollut mahdollisuutta esittää kysymyksiä B:lle. Sen vuoksi katson huomioon ottaen edellä mainittujen sopimusmääräysten mukaiset syytetyn vähimmäisoikeudet, ettei myöskään B:n esitutkinnassa antamaan kuulustelukertomukseen voi nojautua selvityksenä jutussa.
Syytteen tueksi ei ole esitetty muuta näyttöä. Jutussa on niin ollen jäänyt näyttämättä, että A olisi menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. Sen vuoksi syyte on hylättävä.
Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.
Oikeusneuvos Tulokas: Kihlakunnanoikeus on kuullut syyttäjän nimeämänä todistajana asiassa esitutkintaa suorittanutta poliisimiestä, jonka kertoman mukaan B oli alustavassa puhuttelussa ilmoittanut isänsä A:n menetelleen syytteessä mainituin tavoin. Syyttäjän oikeudelle jättämästä esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että B on todistajana kuultuna ja pöytäkirjan merkintöjen mukaan muistutettuna oikeudestaan kieltäytyä todistamasta ja totuusvelvollisuudestaan kertonut samalla tavoin kuin hän todistajan mukaan kertoi alustavassa puhuttelussa. Kihlakunnanoikeudessa B on kieltäytynyt todistamasta.
B:n asema esitutkinnassa on ollut alustavan puhuttelun vaiheessa epäselvä erityisesti siihen nähden, että hän oli kuljettanut tieltä suistunutta autoa. On ilmeistä, että hänen asemansa tutkinnassa ja oikeutensa kieltäytyä todistamasta on voitu esitutkintalain 9 ja 22 §:n mukaisesti ilmoittaa vasta kuulusteluun ryhdyttäessä. Vasta tuolloin kuulusteltava on siten voinut esitutkintalain tarkoittamalla tavalla harkita kieltäytymisoikeuteen vetoamista.
Vapaan todistusteorian vallitessa ei ole esteitä todistajan kuulemiseen esitutkinnan tapahtumista. Langettavaa tuomiota ei voida kuitenkaan perustaa B:n lausumaan alustavassa puhuttelussa, koska hän auton kuljettajana on itse ollut epäilyksenalainen eikä ole myöskään näytetty hänen olleen selvillä asemastaan tutkinnassa ja kieltäytymisoikeudestaan. Pelkästään esitutkintapöytäkirjan esittäminen selvitykseksi hänen lausunnostaan todistajana poliisikuulustelussa ei myöskään riitä todisteeksi oikeudessa.
Mainituilla perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.
Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hidén.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöytäniemi, Mansner ja Varila. Esittelijä Esa Mäntyniemi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Nikkarinen (eri mieltä), Lindholm, Paasikoski, Taipale (eri mieltä), Krook, Wirilander, Tulokas (eri mieltä), Pellinen, Hidén (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Sirpa Ahola.